Käynti äitiyspolilla

Koska m1:n sf-mitta (eli mahan päältä mitattava häpyliitos-kohdunpohjamitta) ei ollut kasvanut kolmella perättäisellä neuvolakäynnillä, laittoi neuvolalääkäri meille lähetteen synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalle. Aika tulikin jo muutaman päivän päähän ja tarkoitus oli käynnillä tarkastaa sekä lyhentyneen kohdunkaulan tilannetta että etenkin vauvan kokoa.

Se, että sf-mitta ei kasva voi johtua esimerkiksi siitä, että vauva on ollut eri asennoissa tai vaikkapa laskeutunut kohdussa mittauskertojen välillä. Jokaisella mittaajalla on myös oma ”käsialansa”, joten mikäli joka kerralla mitan ottaa eri mittaaja (kuten meillä), saattaa silläkin olla merkitystä. Yksi syy siihen, ettei sf-mitta kasva voi kuitenkin olla se, ettei sikiö kasva. Sikiön kasvun hidastuminen tai loppuminen voi käsittääkseni johtua sekin useammasta eri syystä ja aina syytä ei edes saada selville. Syynä voi olla esim se, ettei istukka enää toimi kuten sen pitäisi.

Toissa viikolla menimme siis erikoislääkärin käynnille äitiyspolille. Sovimme m1:n kanssa treffit äitiyspolin aulaan ja saapuessani sinne suoraan töistä m1 olikin jo mittaamassa verenpainettaan sairaalan mittarilla. Melko pian huomasin, ettei kaikki ollut ihan kunnossa. M1 oli selkeästi hermostunut ja itkuinenkin. Lääkärikäynti jännitti.

Lääkäri otti meidät sisään ja tiedusteli nopeasti miten raskaus on sujunut. Kävimme läpi miksi lähete äitiyspolille on laitettu ja sitten lääkäri totesikin, että on parasta katsoa miltä tilanne näyttää.

Sisätutkimuksella kokeiltuna lääkäri totesi, ettei kohdunkaulaa ollut enää jäljellä kuin noin puolen sentin verran, maksimissaan sentti. Kohdun suu oli myös kuulemma ulkopuolelta alkanut jo hieman avautua. Kuitenkin ultralla katsottuna kohdunsuuta olikin vielä sisäpuolella jäljellä noin 26mm, joten ultralla katsottuna tilanne oli parempi. Lääkäri sanoi, ettei lapsi luultavasti ainakaan ihan lähipäivinä olisi syntymässä.

Sikiön painoa arvioidessa lääkäri totesi saman mikä oli todettu jo aikaisemmilla ultrakerroilla. Paino oli alakäyrillä, mutta kuitenkin vielä normaalin rajoissa. Vastasi tuossa vaiheessa (RV 34+4) noin raskausviikon 32 lukuja. Sikiön painoksi arvioitiin hieman yli kaksi kiloa. Reippaasti massaa saisi pieni siis mahassa vielä kerätä.

Äitiyspolin lääkärit olivat erittäin ystävällisiä ja kävivät selkeästi ja rauhalliseen ääneen tilanteen meidän kanssamme läpi. Tilannehan kohdunkaulalla sinänsä oli hieman parempi, kuin mitä alun perin luulimme. Sikiön paino sitten hieman huolestuttikin, etenkin m1:sta.

Käynti äitiyspolilla sai kyllä tunteet pintaan. Vaikka kuinka yritti järjellä ajatella, että kaikki oli ihan hyvin ja tulisi niin menemäänkin, nousi huoli jostakin silti pintaan. Oli hieman hankalaa yrittää pitää itsensä kasassa ja samalla lohduttaa murheellista m1:sta. Sydäntä särki nähdä toisen huoli, jonka itsekin tietysti jakoi, mutta ehkä ei reagoinut siihen ihan samallalailla. Eniten huoletti varmaankin se, että onhan vauvalla kaikki hyvin. Tuntui pahalta jättää toinen itkuisena yksin kotiin ja lähteä jatkamaan työpäivää.

Muutaman päivän äitiyspolikäyntiä sulateltuamme aloimme kuitenkin olla taas jo aika reippailla mielin. Emme ole missään vaiheessa ajatelleet, etteikö kaikki menisi hyvin, mutta lääkärikäynnin nostattamat herkät tunnelmat tulivat ehkä hieman yllättäen voimakkaampina kuin olin ajatellut.

Saimme äitiyspolilta uuden kontrollikäyntiajan ja aika on ylihuomenna torstaina. Silloin olemmekin jo raskausviikolla 36 + 3 (mahtavan pitkällä)! Ja silloin näemme, onko sikiö saanut tarpeeksi lisää painoa, eli saako se tarpeeksi ravintoa. Mikäli ravinnon saanti olisi jostakin syystä kokonaan pysähtynyt, täytyisi mahdollisesti miettiä synnytyksen käynnistämistä, jotta sikiö saisi paremmin ravintoa kohdun ulkopuolella. Mutta niin pitkälle me emme ole asiaa ihan konkretian tasolla vielä ajatelleet. Toivomme ja uskomme, että vauva kasvaa omalla käyrällään ja että mahassa kaikki on hyvin.

followpics.co