torstai 26. joulukuuta 2013

On se plussa!

Eilinen pääsi kyllä yllättämään! Inseminaation onnistuminen on tietenkin ollut koko ajan tavoite, mutta arvioidut 10-15 %:n onnistumistodennäköisyydet ja omat hankalina pitämäni munasarjat saivat varautumaan pitkään klinikkakauteen. Vaikka tietysti mielessäni toivoin plussaa, en viimeiseen pariin päivään ollut edes miettinyt positiivisen raskaustestin mahdollisuutta. Kuukautiset tuntuivat olevan aivan nurkan takana, eikä rinnat tuntuneet erityisen aroilta tai olo muutenkaan mitenkään erilaiselta saati raskaalta.

Olin ehkä kuvitellut, että plussaviivan piirryttyä testiin alkaisin kiljua ja nauraa, mutta tulos oli niin uskomaton, että vain tuijotin ja hymyilin. Hämmästynyt virne on pysynyt kasvoilla siitä lähtien. Epätodellista! Ihanaa! Näinkö nopeasti tämä onnistui? Uskallanko edes ajatella, että tämä voi todella onnistua tästä? Olemme hyvin tietoisia siitä, kuinka alussa kaikki vielä on ja mitä kaikkea vielä pitääkään tapahtua ennen kuin solurykelmästä tulisi meidän lapsemme. Iltaa kohti uskalsimme jo lähteä miettimään, miltä tuleva vuosi ehkä näyttäisi, jos raskaus etenee onnistuneesti. Olisipa parasta! Huomasin nyt, että kun ystäväni ovat kertoneet raskausuutisistaan, en ole koskaan ymmärtänyt kysyä miltä plussan saaminen testiin tuntui. Varovaisen onnellista epäuskoa vai riemunkiljahduksia? Ehkä molempia? Tänään aamulla teimme vielä Clearbluen testin ja selvä plussahan tuo on! 

*kiljahdus* *epäusko*

Olin varannut jouluaatoksi paksun romaanin ja suklaata, mutta niin eilinen kuin tämäkin päivä on mennyt mm. googletellessa alkuraskauden oireita ja tapahtumia sekä etsiessä hyvää raskaussovellusta puhelimelle. Toisaalta oli hyvä harhauttaa ajatukset pois joulupöydän graavikaloista ja juustoista. Lataamani vau.fi-puhelinsovellus kuvaa raskausviikkoa 4+1 osuvasti: "Tuntuuko sinusta lähestulkoon mahdottomalta olla kertomatta kaikille vastaantulijoille, että olet raskaana? - - On luonnollista, että tässä vaiheessa sinun saattaa olla vaikea keskittyä mihinkään." 

Olen näemmä myös varsin suggestioherkkä, kun ennen testin tekemistä minulla oli vain selkeitä pms-oireita ja testin jälkeen oireet tuntuivatkin raskausoireilta. Tähän mennessä oireet ovat kyllä molempiin syihin sopivia: turvotusta ja lieviä alavatsan kipuja. Lisäksi minun tekee aivan jatkuvasti mieli napsia ruokaa, mikä tällaiselle laiskalle syöjälle on aivan uutta. Liekö syynä sitten raskaus vai jouluherkkujen yleinen houkuttelevuus, mutta ilolla olen santsannut niin kyläpaikoissa kuin kotijääkaapillakin. Raskauskilot, here I come!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää joulua! **

Lämmintä ja rauhallista joulua kaikille! Nauttikaa läheisitänne ja hyvästä ruoasta!

Meillä jouluaatto alkoi niin, että jonkin aikaa hereillä oltuani aloin tiedustella m1:ltä haluaisiko hän käydä vessassa. Kumpikin tiesi että tänään on klinikalta annettu testipäivä.

Testiin tuli pelkkä kontrolliviiva ja m1 ehti jo pujahtaa takaisin peiton alle mutisten jotain punaviinistä ja homejuustosta.

Katsoin itse testiä uudelleen ja noin kaksi minuuttia testin tekemisen jälkeen siihen oli ilmaantunut jotakin. Jotakin hyvin haaleaa, mutta ilmeisesti kuitenkin jotakin.

Olemme täällä tällä hetkellä hieman huuli pyöreänä. Emme uskalla vielä olla onnesta sekaisin, mutta sellainen lävitsetunkeva jännitys ja hämmennys ovat pinnassa. Voisiko se olla..?




sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Oireita?

www.multivu.com
Ns. piinaviikkomme ovat tällä kertaa sujuneet leppoisammin kuin edellisen inseminaation jälkeen. Klinikalta annettu testipäivämme on ylihuomenna tiistaina ja päätimme että testaamme ensimmäisen kerran vasta silloin. Emme siis ole vielä sortuneet yhteenkään hermostuksissa liian aikaisin tehtyyn raskaustestiin. Vasta kaksi iltaa olemme ääneen puhuneet mahdollisista oireista. Alamme selkeästi harjaantua!

Vaikka asiaa yrittää olla jatkuvasti ajattelematta ja vaikka siihen tällä kertaa kuin itsestään suhtautuu kärsivällisemmin ja rauhallisemmin, ei "entä jos" -ajatuksilta voi välttyä.

Olen ollut huomioivinani m1:n alavatsassa turvotusta, mutta m1 on torpannut havaintoni ilmoittamalla, että vatsassa on vain ilmaa. Eilen ja tänään m1 on tuntenut kuukautiskipuja / kuukautisia ennakoivaa kipua alavatsassa. Lisäksi hänellä on nuhaa ja välillä viluisuutta, mitkä taas voi melko helposti yhdistää muutama viikko sitten alkaneeseen flunssaan.

M1:sta tuntuu selkeästi helpommalta ajatella, että vatsan turvotus on ilmavaivoja ja paineen tunne alavatsassa kuukautisia ennakoivia tuntemuksia eikä mitään sen kummempaa. Ehkä onkin viisaampaa yrittää olla analysoimatta oireiden syytä loputtomiin. Ymmärrän tietysti myös sen, että mahdolliseen miinukseen voi olla helpompi suhtautua, jos ei elättele liikaa toiveita. Luulen, että m1 yrittää myös olla lietsomatta minun odotuksiani / toiveitani spekuloimalla oireita mahdollisimman vähän. Minä taas uteiaisuuttani silti kyselen m1:lta välillä oireista, sillä haluan jakaa tuntemuksia ja muutoin minun on hyvin vaikea tietää, miltä m1:sta omassa vartalossaan tuntuu.

Että tällaisia tunnelmia täällä.. Fyysisten oireiden lisäksi ilmassa on ollut hieman mielialavaihtelua, mutta siitä on vaikeaa sanoa onko täysin normaalia, liittyykö mahdollisiin alkamassa oleviin kuukautisiin vai kenties johonkin muuhun. Onneksi enää muutama päivä jäljellä ja sitten voimme molemmat juhlistaa joulua joko ällistyttävän onnentunteen tai maittavan kala- ja juustopitoisen jouluruoan + viinin kera.

torstai 12. joulukuuta 2013

Vol 2

Kuten edelleisestä postauksesta kävi ilmi, maanantaina m1:n käytyä ultrassa olimme niin hyvässä tilanteessa, että sopiva annos Menopur-hormonia oli löytynyt ja yksi 19mm:n rakkula oli kypsynyt. Siksi maanantaina m1 lähti klinikalta irroituspiikin saaneena. Lääkärin mukaan irroituspiikki irroittaa munarakkulan keskimäärin 36 tunnin kuluttua.

Ihmeellistä, kuinka iloiseksi ihminen voi yhdestä parin sentin rakkulasta tulla! Olin lopun työpäivää pelkkää hymyä.

Tiistaina iltapäivällä meille tehtiin inseminaatio no 2. Rakkula ei ollut vielä irronnut, mutta lääkäri kertoi, että se irtoaisi luultavasti hyvin pian.

Muutamaa tuntia myöhemmin istuessamme kotisohvalla tapahtui sama kuin viime kierrossa. Liekö sattumaa, mutta juuri ovulaation aikoihin niin viime kuin tässäkin kierrossa m1:llä alkoi selkeät flunssan oireet. Kuin yhdellä kellonlyömällä. Siinä me sitten pohdimme onko hän oikeasti vilustunut vai johtuvatko yhtäkkiä alkaneet kurkkukipu ja vilu kenties ovulaatiosta, stressin laukeamisesta vai jostain muusta. Nokkelana ja hauskana ihmisenä ehdotin, että ehkä luovuttajalla on luovuttaessa ollut flunssa.

Nyt edessä on tavallista jännempi joulunodotusaika, sillä hymyilevä lääkäri toivotti meille hyvää joulua ja antoi testipäiväksi 24.12. Voi olla, että nyt on paras keskittyä ajattelemaan enemmän vain niitä laatikoita, paketteja ja muita valmisteluja, jotta jännitys ei kävisi liian kovaksi.

Mukavaa joulunodotusta myös muille!

kallioliike.org

maanantai 9. joulukuuta 2013

Menopur tuottaa tulosta

Olen nyt ottanut Menopuria 17 päivää. Navan ympärillä on useampi pieni pistosjälki, mutta muuten piikittäminen on sujunut yllättävänkin mukavasti. Joka ilta kahdeksan aikaan olen kaivanut ruiskurepertuaarini keittiönpöydälle ja kerännyt käytetyt neulat apteekkiin vietäviksi. Aamu-unisuuttani valitsin pistosajankohdaksi illan, ja siksi olenkin joutunut muutaman kerran kuljettamaan neuloja ja lääkettä ravintoloiden vessoihin. Rutiinilla niistäkin on selvitty, vaikka ruiskujen jättäminen ravintoloiden naistenhuoneisiin on tuntunut joka kerta aika erikoiselta.

Ensimmäinen ultra oli viiden päivän Menopur 75 ky -kuurin jälkeen. Munarakkuloissa ei ollut tapahtunut mitään.

Toinen ultra oli yhteensä 10 päivän lääkkenoton jälkeen. Ultrassa ei vieläkään näkynyt rakkuloissa kasvua. Kohdun limakalvo oli muutaman millin paksuuntunut, mutta rakenteeltaan vielä sellainen kuin alkukierrossa. Ultran jälkeen suurensimme Menopur-annostusta 112,5 ky:ön.

Tänään aamulla jännitin klinikalle menoa. Ajattelin, että olisi jo kiva päästä lääkekuurista seuraavaan vaiheeseen. Lisäksi jokainen hormonipistos maksaa muutaman kympin ja tähän mennessä niitä pistoksia on lähes parikymmentä. Lääkärin ensimmäinen kommentti ultrakuvasta oli "no niin, nyt on ainakin tapahtunut!". Kymmenen 75:ky:n ja seitsemän 112,5 ky:n jälkeen ultrassa näkyi useita 13 mm munarakkuloita ja yksi 19 millimetrinen. Vihdoin! Onneksi noiden monirakkulaisten munasarjojen tuottamien monien pienten rakkuloiden seasta löytyi tuo yksi johtofollikkeli. Tämä tietää sitä, että pääsemme taas yrittämään!

www.social-engineer.org

Sain heti klinikalla Pregnyl-piikin, joka irrottaa munasolun noin 30 tunnin kuluttua pistoksesta. Huomenna iltapäivällä siis toinen inseminaatio!