Ennakoivia supistuksia? RV 39+4

Laskettuaika on maanantaina. Siihen on enää 3 päivää ja vaikka vauvaa odottaa kärismättömänä, on vaikeaa käsittää että laskettuaika todella on täällä.

Kuten olemme kirjoittaneet, M1:lla on ollut ns. harjoitussupistuksia jo raskauden ensimmäiseltä kolmannekselta lähtien. Lisäksi, kun raskausviikolla 27 ensimmäisen kerran havaittiin, että kohdunkaula oli lyhentynyt liian aikaisin, emme osanneet ajatella, että raskaus todennäköisesti menisi lähelle täyttä neljääkymmentä raskausviikkoa. Tässä me nyt kuitenkin olemme. Ihmeellistä!

Verrattuna siihen, että pysyimme täysin tyyninä inseminaatiota seuranneina parina piinaviikkona, on meillä nyt ollut varsin kärsimättömät tunnelmat kotona. Kumpikaan ei jaksaisi odotella vauvaa enää yhtäkään lisäviikkoa, mikä sinänsä tuntuu hassulta. Luulisi, ettei yksi viikko sinne tänne tuntuisi enää missään 39-40 viikon odotuksen jälkeen. No - Näköjään tuntuu! Käsillä on melko jännittyneet ja hieman kireätkin tunnelmat. Ja koska laskettuaika tosiaan on maanantaina, emme ole buukanneet mitään tekemistäkään viikonlopulle. Täytyy kyllä kehittää jotakin, mikäli vauva ei vielä ota syntyäkseen, muutoin kuolemme toistemme seuraan.

Vauvasta puheenollen. Se on ollut ehkä hieman aikaisempaa rauhallisempana mahassa viime päivinä. Jossakin luki, että vauva saattaa rauhoittua juuri ennen syntymää jostakin syystä. Joten olemme tietenkin tulkinneet rauhallisemman meiningin synnytystä ennakoivaksi. Tosiasiassahan asioilla tuskin on kauheasti tekemistä toistensa kanssa. Ja vauva liikkuu kuitenkin sen verran, että syytä mihinkään huoleen ei ole. Sillä ei vaan enää ole tilaa pitää entisenlaisia potkukarnevaaleja. Myös eilisessä neuvolassa mitattiin syke ja tarkistettiin, että kaikki on hyvin.

Eilen illalla jotakin aikaisemmasta poikkeavaa kuitenkin tapahtui. Se sai meidät toivomaan, että ehkä jo viikonlopun aikana jotakin voisi tapahtua.. M1:lla alkoi tulla supistuksia - edelleen kivuttomia, mutta hieman napakampia kuin aiemmat - suht säännöllisesti. Niitä tuli parin tunnin ajan noin 15 min välein ja joku niistä oli jopa ehkä jo hieman kivulias. M1:n kännykkään lataaman applikaation avulla supistuksia on helppo seurata. Aamulla huomasimme kuitenkin, että olimme molemmat nukkuneet koko yön eikä supistuksia ollut ollut enää sen kummemmin nukkumaanenon jälkeen.

Tänään päivällä supistukset ovat jatkuneet. Niitä tuli aamupäivällä 10 minuutin välein. Sitten laantuivat 25 min välein tuleviksi. Niitä on ollut koko päivän ja edelleenkin tulee useita tunnissa. Edelleenkään ne eivät ole kivuliaita. Voisivatkohan kuitenkin olla jotain ennakoivia supistuksia - ehkä?

Olen tilannut vauvan itselleni täksi perjantaiksi, mikä on tänään. Mutta nyt alkaa huolestuttavasti näyttää siltä, ettei tilaustani ole otettu vastaan. Joka tapauksessa, jos nyt saa esittää toiveen, niin toivottavasti pääsemme pian synnyttämään, mieluiten vaikka ensi yönä!

Toinen äitiyspoliklinikkakäynti

Olin ensimmäisen äitiyspolin kasvuseurantakäynnin jälkeen muutaman päivän varsin huolissani vauvan voinnista ja äitiyslomalaisena minulla oli ehkä turhan paljon aikaa käytettäväksi sikiön hidastuneen/pysähtyneen kasvun syiden ja seurausten googletteluun… Löysin paljon tietoa, joka sai pelokkaaksikin, mutta toisaalta myös helpotti valmistautumaan mahdollisesti vastaantuleviin toimenpiteisiin. Esimerkiksi synnytys saatettaisiin käynnistää, jos arvioitaisiin sikiön kasvavan paremmin kohdun ulkopuolella. Kovin pienikokoisen vauvan alkutaival saattaisi myös vaatia sairaalahoitoa täysiaikaista ja -kokoista lasta pidempään. Olin huolissani, mutta vauvan jatkuvat liikeet saivat myös mieleni rauhoittumaan. Ei pienellä ainakaan hirvittävä hätä ole, jos hän jaksaa kovasti pyöriskellä ja jumppailla. M2 oli tietysti myös huolissaan vauvan tilanteesta, mutta hänelle oli varmasti myös raskasta yrittää tukea ehkä hieman hormonihuuruista raskaana olevaa vaimoa, johon ei järkipuhe tai lohduttaminen kovin hyvin uponnut.

Viime viikolla koitti toinen kasvuseurantakäynti äitiyspolilla kahden viikon kuluttua ensimmäisestä käynnistä. Jännitti. Lääkärin ensimmäisiä kommentteja meidän tullessamme sisään tutkimushuoneeseen oli ”ainakin vatsa näyttää suuremmalta kuin edellisellä kerralla”. Olo helpottui heti ja pystyin nousemaan tutkimuspöydälle luottavaisin mielin. Lääkäri aloitti sikiön sääriluun, pään ja vartalon mittaamisen ja meille näkyvän ultrakuvaruudun alakulmasta pystyimme lukemaan koneen tekemät arviot siitä, mitä viikkoja mitat vastasivat. Sikiön koko vastasi noin viikkoa kahta pienempää kuin mitä raskausviikot olivat, mutta toisaalta kasvua edellisestä oli selvästi tapahtunut. Kasvu ei siis ole pysähtynyt tai hidastunut, vaan pieni vain kasvaa omalla käyrällään! Huh!

Vaikka kasvu vaikutti hyvältä, emme selvinneet ultrauksesta ilman säikähdystä. Lääkäri tutki koon lisäksi napanuoran virtaukset ja yritti selvittää hapen kulkua sikiön aivoihin. Mikäli sikiö kärsii hapenpuutteesta, keskittyy veren ohjautuminen tärkeisiin elimiin kuten aivoihin ja siksi näitä virtauksia on syytä tarkastella (maallikkoselostus, kannattaa kysyä lääkäriltä pätevämpi kuvaus…). Lääkäri ei kuitenkaan saanut virtauksia kunnolla mitattua ja halusi vielä kokeneemman lääkärin mielipiteen tilanteesta. Tässä vaiheessa tietysti säikähdimme ja pelkäsimme lääkärin löytäneen jotain huolestuttavaa. Toinen lääkäri saapui paikalle ja tarttui ultra-anturiin ja huomattavasti napakammilla otteilla sai sikiön pään ja aivot tarkastelun alle. Kaikki oli kunnossa ja arvoja kehuttiin esimerkillisiksi. Toinen lääkäri oli kutsuttu paikalle vain siksi, että ensimmäinen ei ollut saanut tarpeeksi tarkkoja mittauksia, eikä siksi että arvot olisivat olleet huolestuttavat. Ehdimme todellakin säikähtää, mutta toisaalta hyvä että toinenkin lääkäri kävi antamassa mielipiteensä sikiön kasvusta. Kokeneempi lääkäri mittasi vielä sf-mitan ja sekin oli noussut selvästi muutaman viikon takaisesta. Yhdessä lääkärit totesivat, että syytä seurannalle ei enää ole. Lapsemme nyt vain on pieni, eikä hänellä ole mitään hätää. Neuvolassa jatkamme sf-mitan seurantaa ja mikäli siinä tapahtuu jälleen notkahdus, voimme palata äitiyspoliklinikalle tai suoraan päivystykseen.

Käynti oli todella huojentava! Parempia uutisia ei olisi voinut toivoa. Painoarvio tuolloin rv 36+3 oli 2400 g, eli kasvu on -2-käyrällä, mutta vauva alkaa olla jo aivan hyvänkokoinen. Tänään on rv 37+4 ja koska keskosuuden rajana pidetään syntymistä ennen rv 37 ja alle 2500-grammaisena, voimme iloita siitä, että lapsi on paitsi täysiaikainen myös hyvin todennäköisesti jo täysikokoinenkin! Juhlistimme illalla hyviä uutisia vadelmakakulla :)

Olen huolen väistyttyä uskaltanut jälleen nauttia raskaudesta entiseen malliin. Huoli vauvan voinnista sai minut hetkeksi pettyneeksi itseeni ja omaan vartalooni (jos kroppani ei olekaan hoitanut hommaansa kunnolla tai jos olenkin onnistunut jotenkin vahingoittamaan lasta). Raskausajan hormonicocktail ei myöskään auttanut asiaa ja aloin myös pelätä vähän koko raskautta ja vauvan saapumista. Huomasin nimittäin kuvitelleeni vauvan ja vauva-arjen tietynlaiseksi ja se sai minut potemaan huonoa omaatuntoa: minusta tuntui kuin olisin asettanut lapselle jo vaatimuksia siitä, millainen hänen tulisi olla - terve ja reipas vastasyntynyt. Vaatimuksia vastasyntyneelle! Kuinka huono äiti olinkaan! Eikä toinen edes ole vielä syntynyt… M2:n kanssa juttelu auttoi ja muistin taas, että tämä on se sama vauva, jota olemme kohta 9 kuukautta odottaneet ja jonka jumppatuokioita olemme vatsanahan läpi seuranneet. Hän on aivan ihana ja rakas, aivan sama millä käyrällä sitä kasvetaan tai kehitytään. Olen siis takaisin onnellisessa odotusajassa kärsimättömänä ja innoissani. Näkisimmepä kohta* meidän rakkaan lapsemme! (*Mut ei vielä reiluun viikkoon, eihän!)

Käynti äitiyspolilla

Koska m1:n sf-mitta (eli mahan päältä mitattava häpyliitos-kohdunpohjamitta) ei ollut kasvanut kolmella perättäisellä neuvolakäynnillä, laittoi neuvolalääkäri meille lähetteen synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalle. Aika tulikin jo muutaman päivän päähän ja tarkoitus oli käynnillä tarkastaa sekä lyhentyneen kohdunkaulan tilannetta että etenkin vauvan kokoa.

Se, että sf-mitta ei kasva voi johtua esimerkiksi siitä, että vauva on ollut eri asennoissa tai vaikkapa laskeutunut kohdussa mittauskertojen välillä. Jokaisella mittaajalla on myös oma ”käsialansa”, joten mikäli joka kerralla mitan ottaa eri mittaaja (kuten meillä), saattaa silläkin olla merkitystä. Yksi syy siihen, ettei sf-mitta kasva voi kuitenkin olla se, ettei sikiö kasva. Sikiön kasvun hidastuminen tai loppuminen voi käsittääkseni johtua sekin useammasta eri syystä ja aina syytä ei edes saada selville. Syynä voi olla esim se, ettei istukka enää toimi kuten sen pitäisi.

Toissa viikolla menimme siis erikoislääkärin käynnille äitiyspolille. Sovimme m1:n kanssa treffit äitiyspolin aulaan ja saapuessani sinne suoraan töistä m1 olikin jo mittaamassa verenpainettaan sairaalan mittarilla. Melko pian huomasin, ettei kaikki ollut ihan kunnossa. M1 oli selkeästi hermostunut ja itkuinenkin. Lääkärikäynti jännitti.

Lääkäri otti meidät sisään ja tiedusteli nopeasti miten raskaus on sujunut. Kävimme läpi miksi lähete äitiyspolille on laitettu ja sitten lääkäri totesikin, että on parasta katsoa miltä tilanne näyttää.

Sisätutkimuksella kokeiltuna lääkäri totesi, ettei kohdunkaulaa ollut enää jäljellä kuin noin puolen sentin verran, maksimissaan sentti. Kohdun suu oli myös kuulemma ulkopuolelta alkanut jo hieman avautua. Kuitenkin ultralla katsottuna kohdunsuuta olikin vielä sisäpuolella jäljellä noin 26mm, joten ultralla katsottuna tilanne oli parempi. Lääkäri sanoi, ettei lapsi luultavasti ainakaan ihan lähipäivinä olisi syntymässä.

Sikiön painoa arvioidessa lääkäri totesi saman mikä oli todettu jo aikaisemmilla ultrakerroilla. Paino oli alakäyrillä, mutta kuitenkin vielä normaalin rajoissa. Vastasi tuossa vaiheessa (RV 34+4) noin raskausviikon 32 lukuja. Sikiön painoksi arvioitiin hieman yli kaksi kiloa. Reippaasti massaa saisi pieni siis mahassa vielä kerätä.

Äitiyspolin lääkärit olivat erittäin ystävällisiä ja kävivät selkeästi ja rauhalliseen ääneen tilanteen meidän kanssamme läpi. Tilannehan kohdunkaulalla sinänsä oli hieman parempi, kuin mitä alun perin luulimme. Sikiön paino sitten hieman huolestuttikin, etenkin m1:sta.

Käynti äitiyspolilla sai kyllä tunteet pintaan. Vaikka kuinka yritti järjellä ajatella, että kaikki oli ihan hyvin ja tulisi niin menemäänkin, nousi huoli jostakin silti pintaan. Oli hieman hankalaa yrittää pitää itsensä kasassa ja samalla lohduttaa murheellista m1:sta. Sydäntä särki nähdä toisen huoli, jonka itsekin tietysti jakoi, mutta ehkä ei reagoinut siihen ihan samallalailla. Eniten huoletti varmaankin se, että onhan vauvalla kaikki hyvin. Tuntui pahalta jättää toinen itkuisena yksin kotiin ja lähteä jatkamaan työpäivää.

Muutaman päivän äitiyspolikäyntiä sulateltuamme aloimme kuitenkin olla taas jo aika reippailla mielin. Emme ole missään vaiheessa ajatelleet, etteikö kaikki menisi hyvin, mutta lääkärikäynnin nostattamat herkät tunnelmat tulivat ehkä hieman yllättäen voimakkaampina kuin olin ajatellut.

Saimme äitiyspolilta uuden kontrollikäyntiajan ja aika on ylihuomenna torstaina. Silloin olemmekin jo raskausviikolla 36 + 3 (mahtavan pitkällä)! Ja silloin näemme, onko sikiö saanut tarpeeksi lisää painoa, eli saako se tarpeeksi ravintoa. Mikäli ravinnon saanti olisi jostakin syystä kokonaan pysähtynyt, täytyisi mahdollisesti miettiä synnytyksen käynnistämistä, jotta sikiö saisi paremmin ravintoa kohdun ulkopuolella. Mutta niin pitkälle me emme ole asiaa ihan konkretian tasolla vielä ajatelleet. Toivomme ja uskomme, että vauva kasvaa omalla käyrällään ja että mahassa kaikki on hyvin.

followpics.co