Vauvakuume

www.thebolditalic.com

Kun kaksi toisensa ja yhteisen rakkauden löytänyttä, lapsirakasta, kolmenkymmenen tienoilla olevaa naista huomaa yhtäkkiä olevansa keskellä vakitöitä, omistusasuntoa, kihlasormuksia ja niin, molempien tikittäviä biologisia kelloja, ei ole vaikeaa arvata että jossakin vaiheessa nämä kaksi lietsovat toistensa vauvakuumeet pilviin. "Ajattele jos. Mitä jos. Entäpä jos. Katso tuota. Ihana vauva! Miten söpö! Voi jos meillä olisi. Sinusta tulisi sellainen ja sellainen äiti. Minä haluaisin että minun lapseni joskus. Minä laittaisin aina erikoisia ruokia ja sinä tekisit kotiruokaa. Minä en ainakaan jaksaisi kestovaippoja. Vauvalla olisi sinun tikkujalat ja minun itsepäinen luonteeni. Minä haluaisin.."

Olen aina tiennyt haluavani lapsia. Tai lapsen. Olen joskus miettinyt, että viimeistään suunnilleen kolmenkymmenen ikävuoden tienoilla minun olisi hyvä alkaa pohtia asiaa vakavemmin. En kuitenkaan koskaan suunnitellut kovin tarkkaan sitä, kuinka tähän tilanteeseen, konkreettiseen lasten hankkimiseen, päätyisin. Ja nyt, jotenkin siinä nyt vain on käynyt niin. Tiedän, että jaan elämäni ihmisen kanssa jota rakastan. Jonka kanssa haluan olla. Johon luotan täysin. Joka tekee minut onnelliseksi ja jonka minä haluan tehdä onnelliseksi. Ja nyt kaikki on selvää. Nyt tiedän, miten haluan asioiden menevän. Kaikeksi onneksi tämä toinen ihminen haluaa samoja asioita. Yhdessä me olemme antaneet itsellemme luvan yrittää tehdä siitä ihan oikeasti totta. On aika ottaa askel kohti äideiksi tulemista. Me haluamme yhteisen lapsen.

Koska pelkkä m1:n käsityöblogien ja vauvanvaateblogien ja m2:n Oikotien rivitalokolmioiden seuraaminen ei vielä vie meitä kuin haaveissamme eteenpäin ja koska kuitenkin tiedämme nyt olevamme halukkuuden lisäksi valmiit, olemme varanneet helsinkiläiselle hedelmöityshoitoklinikalle ensikäyntiajan. Aika on loppukesästä ja jännittäminen on alkanut. Toisaalta, nyt kun aika on varattu, on asiaa helpompi ajatella selkeästi. Nyt lapsen hankkiminen ei enää ole pelkästään haaveita siitä mitä joskus voisi olla. Nyt kun aika on varattu, asia tuntuu konkreettisemmalta.

Minä olen siis m2 ja tuo toinen on m1, aka toivottu perheen ensimmäisen hedelmöittyneen munasolun kantaja. Pitkällisten keskustelujen tuloksena pääsimme siis yhteisymmärrykseen siitä, että elämäntilanteemme huomioon ottaen toivomme ensin m1:n raskautta. M2:n vuoro on mahdollisesti joskus tulevaisuudessa.

Olemme innoissamme. Tästä se alkaa.