sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Ensimmäinen neuvola - rv 9

9gag.com
Reilu viikko sitten harhailimme ensimmäistä kertaa neuvolan käytävillä. Kun oikea odotushuone löytyi ja ilmoittautumattomuuskäytäntö selvisi, pääsimme oikein mukavan neuvolantädin kanssa juttusille. Etukäteen olimme täyttäneet taustatietolomakkeet sekä neuvolaa että synnytyssairaalaa varten. Lomakkeisiin tuli merkitä mm. omat allergiat ja lääkitykset sekä suvun perinnölliset sairaudet.

Tunnelma käynnillä oli miellyttävä ja leppoisa. Keskustelimme yleisesti perheen perustamisesta ja ruokavaliosta sekä elämäntavoista raskauden aikana ja sen jälkeen. Olimme molemmat täyttäneet etukäteen päihdekyselyn, jonka kävimme yhdessä neuvolan omahoitajamme kanssa läpi. Hoitaja kertoi meille myös perhevalmennuksesta, johon halutessamme voimme osallistua. Lopuksi minulta mitattiin verenpaine (hyvä, 97/74) ja minut punnittiin (paino sama kuin ennen raskautta). Sain myös lähetteen laboratoriokokeisiin, joissa katsotaan käsittääkseni ainakin hemoglobiini, hiv ja b-hepatiitti, rh-tekijä sekä virtsan proteiini ja glukoosi.

Lomakkeet eivät kaikilta osin ihan sopineet meidän perheemme tietojen kirjaamiseen. Välillä niissä puhuttiin isästä (välillä sosiaalisessa ja välillä biologisessa merkityksessä) ja välillä puolisosta. Esimerkiksi yhteystietojen kohdalla käytettiin termiä puoliso, mutta lähiomainen-kohdassa ei enää puhuttu puolisosta vaan oli valittava aviomies, avomies tai muu, kuka. Kirjoitin siis muu, vaimo. Hoitaja kyllä huomioi meitä tasavertaisesti tulevina vanhempina, vaikka monet keskusteluaiheista koskivatkin lähinnä minun terveydentilaani.

Neuvolakäynnillä oli ehkä ennen kaikkea henkinen merkitys: tunsin tulevani otetuksi systeemiin mukaan. Samalla raskaus tuntui taas itsellekin todemmalta, kun se näin yhteiskunnallisesti otettiin huomioon. Raskauden vaiheista ja oireista sekä eri ultrista olimme jo etukäteen varsin tietoisia, joten siinä mielessä käynti ei tuonut uusia asioita mietittäväksi. Kiinnostavaa oli kuitenkin saada tietää tulevien ultra- ja neuvolakäyntien ajankohdat. Lisäksi meidän oli jo päätettävä synnytyssairaala.Tämä tuntui hurjalta, koska raskaus on kuitenkin vielä niin alkuvaiheessa.

Seuraava etappi on ensi viikon perjantain käynti synnytyssairaalassa, jossa tehdään niskapoimu-ultra. Jännittää! Ultra osuu noin raskausviikolle 11+4. Mikäli silloin kaikki on kunnossa, alamme pikkuhiljaa kertoa uutisia ystäville ja suvulle. Osa jo tietääkin, mutta lopuille haluaisin jo kovasti kertoa. Vatsan pömpötys ei vielä ulkopuolisen silmään näy, mutta tällä viikolla kipeytynyt selkä on saanut minut liikkumaan kuin viimeisillään raskaana oleva. Sohvalta nousu ja tavaroiden poimiminen lattialta on yhtä ähinää ja selän pitelyä. Pelkäänkin elkeideni vielä paljastavan siunatun tilani ennen aikojaan!

3 kommenttia:

A kirjoitti...

Ihanaa, että neuvolakokemus oli hyvä. On tosi tärkeetä, että neuvolatädin kanssa homma sujuu. Oon kuullu kaikenlaisia tarinoita, joissa odottavaa äitiä syyllistetään itkuun saakka. Sellasta ei pitäs olla kellään.

Aika heteroparikeskeistä meno vielä on, sekä lomakkeissa että ohjekirjasissa. Itekin oon törmänny monta kertaa ohjeisiin, joissa neuvotaan esim. "anna isän hoitaa asioita, jotta saat itse levätä" ja "isä voi jo tuntea potkuja vatsan päältä". Ei siinä mitään, osaan ohittaa ne kyllä, mutta se ärsyttää, ettei vaihtoehtoja ees nähdä.

Ootan jo innolla teiän ultrakuvia :)

Femma kirjoitti...

Joo, olimme itsekin varautuneet siihen, että neuvolasta voi tulla monenkinlaista kommenttia. Onneksi kaikki meni tosi mukavasti. Varmasti heteroydinperheoletukseen tulemme vielä monessa kohtaa törmäämään, mutta toivottavasti oletukset eivät kätke sen suurempia asenteita taakseen. Me aiomme kuitenkin keskittyä näihin hyviin kokemuksiin ja kannustuksiin sekä omaan onnellisuuteemme :)

Femma kirjoitti...

Ja ultrakuvia odotetaan jo täälläkin! Oispa kaikki nyt oikein hyvin sillä pienellä!