Terveisiä rakenneultrasta RV 18 +

Have a Gay Day

Kävimme torstaina rakenneultrassa. En tiedä kumpi meistä oli kärsimättömämmin odottanut päivää, ehkä m1, mutta tällä kertaa kumpaakin jännitti todella paljon. Vieläkin, kun ajattelen torstai-aamua ja aamupäivää, vatsassa alkaa tuntua jännitys.

Edellisestä ultrakäynnin sekoilusta oppineena (kätilö luuli toista meistä joksikin aivan muuksi kuin puolisoksi) m1 ilmoitti tällä kertaa julistavansa kätilölle selkeään ja kovaan ääneen, että tässä mukanani on VAIMO, PUOLISO ja LAPSEN TOINEN VANHEMPI.

Kun meidät sitten pyydettiin sisään, riitti sen kertaiselle kätilölle selkeästi pelkkä "Tässä on vaimoni", sillä kätilö ilmoittikin heti mihin puoliso voi istua.

Nuori ja oikein ystävällinen kätilö tiedusteli alkuun, että oliko jokin erityinen syy miksi meille oli varattu rakenneultra-aika jo raskausviikolle 18+3. Sanoimme että meille oli tuo aika vain neuvolan kautta varattu ja sitten sairaalasta ilmoitettu, että emme ainakaan itse olleet mistään erityissyystä tietoisia. Kätilö kertoi, että näin aikaisessa vaiheessa voi olla haastavaa nähdä kaikki kunnolla ja aina se ei välttämättä onnistukaan, jolloin joudutaan varaamaan uusi aika muutaman viikon päähän, mutta hän lupasi yrittää kuitenkin. Yleensä kuulemma odotetaan lähemmäs raskausviikkoa 20 tai sen yli.

Kätilö otti zoomauksen m1:n alavatsaan ja pian näimme ruudulla erilaisia pieniä osia tulevasta lapsestamme. Olimme kuulleet, että rakenneultrassa sikiötä ei välttämättä enää näe samallalailla kokonaisuudessa, kuin aikaisemmissa ultrissa, sillä kokoa alkaa olla jo enemmän ja tässä tarkastellaan lähemmin yksityiskohtia. Oli kuitenkin aivan ihanaa nähdä tarkasti pää, kummatkin kädet sormineen, jalat, pienet koukussa olevat polvet ja paljon muuta. Myös luiden ja elinten tarkastelu ja mittaaminen oli mielenkiintoista. Tällä kertaa tulevalla lapsellamme näkyi myös jo ihan oikeat aivot, mikä hymyilytti, sillä edellisellä kerralla ne eivät vielä olleet kuulemma oikein kehittyneet vaan kaikki liikkeet ja muu olivat enemmänkin refleksinomaisia.

Kätilö kyseli olemmeko jo tunteneet liikkeitä ja olenko myös minä pystynyt jo tuntemaan niitä. Pieniä potkuja olen jo onnistunut paikantamaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Silloin vauvamahassa alkaa selkeästi jumpat. Kuulemma vauvalla on mahassa enemmän tilaa liikkua, kun odottava äiti menee makuulle.

Kätilö jatkoi pienten jäsenten mittailua ja kertoi meille koko ajan mitä missäkin näkyy. Jutustelu oli kovin luontevaa ja jossain vaheessa, kun m1 mainitsi jotakin inseminaatiosta, kätilö kysyi kävimmekö jollakin klinikalla. Minusta oli mukavaa kertoa kätilölle hieman enemmän siitä kuinka meidän lapsemme on saanut alkunsa ja pystyä avoimesti keskustelemaan aiheesta. Kätilö vaikutti aidosti kiinnostuneelta ja iloiselta meidän puolesta myös siitä, että kaikki on sujunut näinkin vaivattomasti ja hyvin.

Koska m1 on hoikka ja koska istukka on kohdussa kiinnittynyt takaseinään, pääsi kätilö jo näillä raskausviikoilla tarkastelemaan sikiötä hyvin. Pieni olikin hereillä ja liikutteli käsiä ja jalkoja tutkimuksen aikana vilkkaasti. Tässä vaiheessa sikiöllä on vielä sen verran hyvin tilaa kohdussa, että liikkuminen käy kätevästi. Tällä kertaa tyyppi hengailikin pää ylöspäin kohdussa. Ja onhan tässä vielä hänellä hyvin aikaa kääntyillä vaikka monta kertaa päivässä. Myös sydäntä päästiin tutkimaan lähemmin ja siitä erottui kaikki rakenteet. Kuuntelimmekin sitä hetken ja huomasimme tuntevamme ylpeyttä siitä, miten hienosti se löi. Uskomatonta, miten jo tässä vaiheessa on erotettavissa niin selkeästi pienetkin rakenteet.

Istukan kiinnittymiskohta m1:llä on kulemma kohdun takaseinässä, mutta melko alhaalla. Ei kuulemma kuitenkaan liian lähellä kohdunsuuta, jolloin voi olla vaarana se ettei lapsi mahdu syntymään alakautta. Tästä ei kuitenkaan pitäisi olla vaaraa tällä kertaa.

Kaiken kaikkiaan ultra sujui todella mukavasti ja pääasia on tietysti, että pienellä on kohdussa kaikki hyvin. Ultran lopussa m1 kysyi kysymyksen, jonka tiesin hänen jossakin vaiheessa joka tapauksessa esittävän, eli kysymyksen sukupuolesta. Meillä on kummallakin ollut omia aavistuksiamme ja myös lähipiirimme on esittänyt paljon arvailuja. Ehkä enemmän kannatusta on saanut veikkaus, että vauva on poika. Meille asialla ei tietenkään ole mitään väliä. Sanoinkin ennen rakenneultraa, että olen aivan varma rakastuvani aivan yhtä kovasti ajatukseen kummasta tahansa. Silti toivoimme saavamme tietää sukupuolen rakenneultrassa.

Kätilö otti uuden lähikuvan tarkastellakseen miltä pienien jalkojen välissä mahdollisesti näyttää ja sanoi sitten, että pojan yleensä tunnistaa helposti ja niistä merkeistä ei nyt olisi havaintoa eli hänen mielestään näyttäisi siltä että meille on tulossa pieni tyttö.

Uutinen oli tietysti aivan ihana kuulla. Kuten kaikki muukin tulevaan lapseen liittyvä tieto. Tässä vaiheessa uteliaisuus tulevaa perheenjäsentä kohtaan on valtava. Koska niin moni oli ollut aivan varma, että tulossa on poika, tuntui tämä aivan ihanalta yllätykseltä ja muistutti sitä, että tuleva lapsi on aivan oma yksilönsä, vaikka ulkopuolelta kaavailtaisiin mitä.

Poistuimme sairaalasta kostunein, mutta äärettömän onnellisin silmin, eikä työnteosta meinannut koko loppupäivänä tulla enää mitään. Sympaattinen kätilö ja tietysti uuden perheenjäsenen hyvät kuulumiset olivat tehneet ultrakäynnistä todella miellyttävän. Oli hienoa huomata myös, miten luontevasti meidät otettiin perheenä vastaan.

Olen myös jo nyt huomannut aloittaneeni mammasekoilun ja hössötyksen, sillä saatan esimerkiksi esitellä ultrakuvia ihmisille olettaen, että kaikki muutkin ympärilläni ovat aivan yhtä innoissaan, ihmeissään ja haltioituneita näistä kuin minä. Hyvä alku kohti vauvavouhotusta on siis alkanut.

Bebe RV 18 + 3