Koska emme oikein tienneet minkä pituinen kierto m1:llä voisi olla, emme myöskään tienneet olisiko kuukautisten jo pitänyt alkaa. Oltuamme melkein viikon verran testailematta päätimme viime viikon perjantaina tehdä vielä yhden testin, joka sekin oli negatiivinen. Silti tietty epätietoisuus tilanteesta rassasi hieman.
Vaikka olemme pyrkineet henkisesti valmistautumaan siihen, ettei raskaus välttämättä onnistu ensimmäisellä, toisella tai viidennelläkään yrittämällä ja vaikka kuinka päätimme pysyä rauhallisina ja malttaa odottaa onnistumista kärsivällisinä, huomasimme inseminaatiota seuranneina viikkoina hermoilevamme - välillä enemmän, välillä vähemmän. Kuitenkin.
M1:n munasarjat pitivät meidät jännityksessä aina kp 33:lle saakka. Tietysti välillä ajatuksissa kävi, että voisiko raskaus siltikin olla totta, kun kuukautiset kerran eivät alkaneet. Välillä tunsi olevansa varma, että kuukautiset alkaisivat hyvinkin pian. Pirautimmepa jo klinikallekin pohtiessamme, että mitä tässä tiedottomuuden tilassa kannattaisi tehdä. Sieltä meille sanottiin, että kannattaa vain odotella, että kyllä ne kuukautiset sieltä vielä alkavat.
Tänään huomasimme, että ammattilaiset klinikalla olivat oikeassa. Nyt mieli on oikeastaan huojentunut. Tiedämme viettävämme kiertopäivä ykköstä ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, on meillä jo ensi viikon lopulla seuraava inseminaatio.
Tällä kertaa erona on se, että m1 piikittää *tähän sen lääkkeen nimi, jota en muista*-hormonia viiden päivän ajan ja sitten pidellään peukkuja, että rakkula kypsyisi sopivan kokoiseksi inseminaatiota varten. Se selviää luultavasti kp 10:llä, joka on ensi viikon keskiviikkona. Mikäli rakkula on siihen mennessä kypsynyt sopivasti, ottaa m1 vielä irroituspiikin ja inseminaatiota voitaisiin kokeilla mahdollisesti ensi viikon torstaina tai perjantaina.
Toinen ero tällä kertaa on toivottavasti kaksi hieman vähemmän hermoilevaa ja hermoilun takia vuoron perään tiuskivaa, vuoron perään tiuskimista pahoittelevaa naista.
Juuri nyt päällimmäisenä tunteena ei ole pettymys ensimmäisen inseminaation jälkeisestä miinuksesta vaan jostain syystä tyytyväinen ja rauhallinen olo. Tunne siitä, että kyllä se lapsi sieltä vielä tulee.
3 kommenttia:
Kiva, että kirjoittelit taas kuulumisia, ehdinkin jo mietiskellä miten teille sitten kävi! Jännää, että teille vaihdettiin lääkettä, mistäköhän se johtui? Itse tottakai miettii, että pitäisi/ voisiko jotain tehdä toisin seuraavaan inssiin kun edelliset ei ole onnistunut...
Varmaan vaihdamme luovuttajaa, jos toisen kanssa olisi paremmat kemiat :)
-Dominokeksi
Tuloksen odottelu tosiaan kesti piinaavan kauan, mutta onneksi nyt ollaan jo seuraavassa yrityksessä. Tablettihormonit tuottivat vähän turhan pienen rakkulan ja limakalvokin jäi ohuehkoksi, joten piikitettävällä Menopurilla toivotaan reippaampaa rakkulan kasvua.
Koskas teillä on seuraava inssi? Toivottavasti kemiat toimii!
Aivan, no sitten on tietysti järkevää, että lääkitystä vaihdettiin, toivottavasti toimii!
Meillä oli eilen inssi, taas aika samoihin aikoihin mikäli pääsette inssiin loppuviikosta eli taas edessä piinalliset viikot. Kuinka sitä saisikin itsensä harhautettua muihin ajatuksiin ja puuhiin :)
- D
Lähetä kommentti