Oho

Viiden päivän kuurin jälkeen olemme pitäneet peukkuja pystyssä, että rakkulat reagoisivat letrotsoliin. Mitään sivuoireita ei ole ollut. En sitten tiedä, onko se tarkoittanut tehotonta lääkeannosta vai onko sivuoireettomuus vain hyvän lääkkeen merkki. Minua neuvottiin aloittamaan ovulaatiotestit 10. kiertopäivänä eli tänään perjantaina. Malttamattomana ja alavatsan nipistelyiden takia testasin jo eilen, mutta testi ei näyttänyt ovulaatiota.

Tänään aamulla m2 herätti minut ennen töihin lähtöään ja kävin saman tien testaamassa - hymynaaman! (Clearbluen testi näyttää iloisesti tyyliini sopimatonta hymynaamaa ovulaation kohdalla.) Tämä kyllä yllätti. Olimme olettaneet, että aamupäiväisesssä ultrassa katsottaisiin, onko lääke toiminut ja oikein hyvällä onnella voisimme ensi viikolla yrittää inseminaatiota. Olimme varautuneet kuitenkin siihen, että lääkkeet eivät olisi tepsineet ja tämä kierto menisi lääkkeannoksen testaamiseen.

Soitto klinikalle, josta vastattiin, että "vaihdetaan ultra siis inseminaatioksi". Toppuuttelin puhelimessa, että ehkä rakkulat eivät ole kasvaneet tarpeeksi. Kello 11.15 makasin tutkimuspöydällä ja lääkäri etsi munarakkulaa ja mittasi limakalvon paksuutta. Seuraavaksi hän ilmoitti, että tässä on sperma, laitetaan se nyt. Olin siis tullut inseminaatioon, vaikka viimeiseen asti kuvittelin olevani vain ultrassa. Harmitti siinä toimenpidettä tehdessä, etten ollut ottanut puhelinta tutkimuspedille mukaan. Olisi pitänyt saada heti ilmoittaa m2:lle!

Ensimmäinen yritys siis lähti nyt käyntiin. Munarakkula ja kohdun limakalvo eivät olleet ihan kookkaimmasta päästä, mutta ilmeisesti riittäviä. Jos nyt ei onnistuu, niin ensi kierrolla vaihdan piikitettävään hormoniin, se ei ainakaan ohenna limakalvoa. Mutta nyt on maltettava pari viikkoa odotella. Ihan mahtavaa, että meillä on nyt oikeasti mahdollisuus tulla raskaaksi!