RV 34

http://constantlyunwinding.files.wordpress.com

Blogi on vietellyt aikamoista hiljaiseloa viime aikoina, vaikka tapahtumaa meillä kyllä on riittänyt. Tai no, ei nyt varsinaisesti tapahtumaa, mutta erinäisiä käänteitä.

M1:n vointi on ollut koko raskauden ajan oikeastaan todella hyvä. Toki normaalia raskauteen kuuluvaa ”kremppaa” on esiintynyt (kolotusta, hengästymistä, vaikeaa löytää asentoa, harjoitussupistuksia jne.), mutta mitään suurempia vaivoja ei ole ollut. Siksi olimmekin aika yllättyneitä, kun raskausviikolla 27, normaalin neuvolalääkärikäynnin yhteydessä kävi ilmi, että m1:n kohdunkaula oli lyhentynyt liikaa raskausviikkoihin nähden.

Koska asia huoletti siinä vaiheessa kovasti ja halusimme vielä saada tarkemman kuvan tilanteesta, varasimme muutaman viikon päähän ajan erikoislääkärille. Erikoislääkäri totesi saman kuin neuvolalääkäri: senttejä kohdun kaulalla olisi saanut olla enemmän kuin niitä raskausviikkoihin nähden oli.

Tilanne ei kuitenkaan ollut mikään aivan katastrofaalinen, vaikka kohdunkaula selvästi lyhentynyt olikin, joten totaaliseen vuodelepoon m1:tä ei määrätty. Käskettiin ottaa todella rauhallisesti. Niinpä peruimme juhannuksen tienoille suunnittelemamme matkan sekä hieman pidemmän mökkireissun kesältä ja keskityimme viettämään kesälomaa rauhallisissa merkeissä, lähellä kotia.

Aloimme laskea raskausviikkoja ja iloitsemaan aina saavutuksesta uuden raskausviikon alkaessa. Jossain vaiheessa meille varattiin seuraava neuvolalääkärikäynti ja muistan ajatelleemme, että pääsemmeköhän me koskaan viikolle 34 saakka.

M1:tä supisteli useita kertoja päivässä, mutta supistukset eivät olleet lainkaan kivuliaita. Kerran, vietettyämme koko päivän puistossa piknikillä, alkoi m1:tä supistamaan yöllä oikein kovasti. Supistuksia tuli viiden minuutin välein, mutta edelleenkään ne eivät olleet kivuliaita. Supistusten yöllinen ”sarjatuli” raskausviikon 30 tienoilla kyllä pelästytti kovasti. Mutta muutoin supistuksia tuli vain muutamia päivässä, kun jaksoi vain ottaa rauhallisesti. Ns. harjoitussupistukset ovat kuulemma aivan yleisiä raskausaikana, mutta mikäli ne lyhentävät kohdunkaulaa, on tilanne huonompi.

Vaikka tilanne meitä on välillä aika lailla huolestuttanut, olemme myös oppineet elämään sen kanssa ihan ok. Olemme ottaneet rauhallisesti ja onnistuneet pahimman säikähdyksen jälkeen olemaan stressaamatta asiasta liikaa. Olemme nauttineet kovasti kasvaneesta mahasta sekä sen sisällä möyrivästä perheenjäsenestä. Tyypin liikkeet ovat edelleen aika nopeita ja kovasti vilkkaalta tapaukselta vaikuttaa tässä vaiheessa. Huvitti, kun vau.fi-mobiiliapplikaatio kertoi muutama päivä sitten, että tässä vaiheessa vauva lähinnä lepäilee kohdussa, sillä sillä ei ole mahassa enää kovin paljon tilaa liikkua. Ei ole ainakaan vielä näkynyt tämä. Sen sijaan kova vilske käy, kun pienet kanta- ja kyynärpäät tökkivät mahan pintaa vauvan pyöriessä ympäri.

Tänään meillä alkoi raskausviikko 34, joka monien mielestä on tietynlainen saavutus raskausviikoissa. Jollain tapaa sitä on itsekin alkanut pitää eräänlaisena rajapyykkinä, joten tänään oli jopa melkein juhlava olo, kun rv 34 viimein käynnistyi. Kävimme tutustumiskäynnillä synnytyssairaalassa ja sen jälkeen ulkona syömässä. Ostimme myös eräässä toisessa blogissa hehkutetun vauvakirjan, joka vaikuttaakin aivan ihanalta. Synnytyssairaalaan tutustumisesta ja vauvakirjasta kirjoittelemme toivottavasti pian enemmän.

Ihania kesäpäiviä kaikille ja raskausmahan tai pienen vauvan kanssa oleville kovasti tsemppiä hellepäiviin - ja öihin!