sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kohti inseminaatiota vol. 2

Koska viime kierrossa käytetty tablettihormoni Letrozol kypsytti sen verran pienehkön rakkulan (16 mm) ja limakalvokin jäi ohuehkoksi (6 mm), toivotaan piikitettävän Menopurin tuottavan tässä kierrossa otollisempia tuloksia. Kohta on kolme ensimmäistä piikitystä jo takana päin! Olihan tuo hurjaa sekoitella kuiva-ainetta liuottimeen ja heilua kahden piikin kanssa, kunnes toisella niistä (onneksi sillä pienemmällä) piti ruiskauttaa hormoni mahamakkaraan. Eilen jouduin tekemään neulaoperaation kenttäoloissa ravintolan vessassa. Hyvinhän tuo onneksi meni, kun oli asiantuntevat tukijoukot auttamassa. 



Piikitän 75 iu:n annoksen Menopuria vatsanahkaani kiertopäivinä 5-9. Kymmenentenä kiertopäivänä eli ensi keskiviikkona on ultra, jossa katsotaan, mitä on tapahtunut ja miten jatketaan. Jos rakkula on kasvanut hyvin, irrotuspiikki Pergnylin saanee ottaa jo keskiviikkona tai torstaina. Irrotuspiikin jälkeisenä päivänä on inseminaatio. Toivottavasti tällä systeemillä saataisiin yksi tai muutama rakkula kasvamaan sopivankokoiseksi. Vaikka tästä kierrosta ei tärppäisikään, olisi tietenkin hienoa löytää jo sopiva lääke ja annos seuraavia yrityksiä varten.

Kierron alkaminen oli tietenkin inseminaation jälkeen harmittava uutinen, mutta toisaalta uuteen yritykseen orientoitumisen jälkeen tämä kierron alku on ollut selkeydessään mukava levähdyshetki: ei tarvitse odottaa ja jännittää mitään eikä tarvitse olla epätietoinen. Inseminaatiopäivän ajankohdan stressailu on vasta ensi viikon heiniä ja sitten alkaakin pikku hiljaa taas parin kolmen viikon itsetarkkailun sävyttämä ollako vai eikö olla -jännitysnäytelmä. 


maanantai 18. marraskuuta 2013

KP 1


Se, ettei m1:lle ilmaantunut kuukautisia eivätkä raskaustestit näyttäneet plussaa, herätti meissä hieman huonotuulisuutta. Teimme raskaustestejä aikamme, kunnes turhaannuimme ja annoimme asian olla. Välillä testasimme taas ja turhauduimme taas.
Koska emme oikein tienneet minkä pituinen kierto m1:llä voisi olla, emme myöskään tienneet olisiko kuukautisten jo pitänyt alkaa. Oltuamme melkein viikon verran testailematta päätimme viime viikon perjantaina tehdä vielä yhden testin, joka sekin oli negatiivinen. Silti tietty epätietoisuus tilanteesta rassasi hieman.

Vaikka olemme pyrkineet henkisesti valmistautumaan siihen, ettei raskaus välttämättä onnistu ensimmäisellä, toisella tai viidennelläkään yrittämällä ja vaikka kuinka päätimme pysyä rauhallisina ja malttaa odottaa onnistumista kärsivällisinä, huomasimme inseminaatiota seuranneina viikkoina hermoilevamme - välillä enemmän, välillä vähemmän. Kuitenkin.

M1:n munasarjat pitivät meidät jännityksessä aina kp 33:lle saakka. Tietysti välillä ajatuksissa kävi, että voisiko raskaus siltikin olla totta, kun kuukautiset kerran eivät alkaneet. Välillä tunsi olevansa varma, että kuukautiset alkaisivat hyvinkin pian. Pirautimmepa jo klinikallekin pohtiessamme, että mitä tässä tiedottomuuden tilassa kannattaisi tehdä. Sieltä meille sanottiin, että kannattaa vain odotella, että kyllä ne kuukautiset sieltä vielä alkavat.

Tänään huomasimme, että ammattilaiset klinikalla olivat oikeassa. Nyt mieli on oikeastaan huojentunut. Tiedämme viettävämme kiertopäivä ykköstä ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, on meillä jo ensi viikon lopulla seuraava inseminaatio.

Tällä kertaa erona on se, että m1 piikittää *tähän sen lääkkeen nimi, jota en muista*-hormonia viiden päivän ajan ja sitten pidellään peukkuja, että rakkula kypsyisi sopivan kokoiseksi inseminaatiota varten. Se selviää luultavasti kp 10:llä, joka on ensi viikon keskiviikkona. Mikäli rakkula on siihen mennessä kypsynyt sopivasti, ottaa m1 vielä irroituspiikin ja inseminaatiota voitaisiin kokeilla mahdollisesti ensi viikon torstaina tai perjantaina.

Toinen ero tällä kertaa on toivottavasti kaksi hieman vähemmän hermoilevaa ja hermoilun takia vuoron perään tiuskivaa, vuoron perään tiuskimista pahoittelevaa naista.

Juuri nyt päällimmäisenä tunteena ei ole pettymys ensimmäisen inseminaation jälkeisestä miinuksesta vaan jostain syystä tyytyväinen ja rauhallinen olo. Tunne siitä, että kyllä se lapsi sieltä vielä tulee.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Odottelu ja testaaminen jatkuu

explodindog.com

Ei plussaa, ei menkkoja. Luulin, että tässä vaiheessa jo olisi jonkinlaisen häivähdys plussaa tikussa tai aavistus saapuvista kuukautisista. Olen tietenkin ehtinyt jo käydä tunteella ja googlella läpi kaikki mahdolliset skenaariot raskaudesta ja raskaudettomuudesta irtoamattomaan munasoluun. Kuinkahan kauan tässä pitää odotella, että tulee jonkinlainen tieto? No, pakkohan sen tiedon on jossain vaiheessa meidätkin saavuttaa. Jatkamme siis odottelua.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Ennen testiä

Tänään kolahtivat netistä tilaamani raskaustestit postilaatikkoon. Saas nähdä, päästäänkö niitä testaamaan loppuviikosta vai alkavatko menkat ennen testipäivää. Klinikalta testipäiväksi sanottiin sunnuntai, mutta saattaa olla, etten malta olla testaamatta jo päivää ennen.

Myönnän menneellä viikolla kirjoittaneeni googleen hakusanat "raskausoireet ennen plussaa" ja tarkkailleeni itseäni huomattavasti tavallista aktiivisemmin. En kuitenkaan ole erityisemmin oireita huomannut, joten ei tässä paljon auta muuta kuin odotella. Tällä viikollahan tuo joka tapauksessa selviää.

Lapsentekoprosessi on näemmä pyörinyt myös m2:n mielessä, sillä yhtenä yönä minut herätettiin unissaan puhuvan m2:n kanssa keskusteluun.

m2: Löysikö se ne?
m1: Ai mitkä? 
m2: No löysikö se lääkäri ne follikkelit?!