perjantai 25. lokakuuta 2013

Oho

Viiden päivän kuurin jälkeen olemme pitäneet peukkuja pystyssä, että rakkulat reagoisivat letrotsoliin. Mitään sivuoireita ei ole ollut. En sitten tiedä, onko se tarkoittanut tehotonta lääkeannosta vai onko sivuoireettomuus vain hyvän lääkkeen merkki. Minua neuvottiin aloittamaan ovulaatiotestit 10. kiertopäivänä eli tänään perjantaina. Malttamattomana ja alavatsan nipistelyiden takia testasin jo eilen, mutta testi ei näyttänyt ovulaatiota.

Tänään aamulla m2 herätti minut ennen töihin lähtöään ja kävin saman tien testaamassa - hymynaaman! (Clearbluen testi näyttää iloisesti tyyliini sopimatonta hymynaamaa ovulaation kohdalla.) Tämä kyllä yllätti. Olimme olettaneet, että aamupäiväisesssä ultrassa katsottaisiin, onko lääke toiminut ja oikein hyvällä onnella voisimme ensi viikolla yrittää inseminaatiota. Olimme varautuneet kuitenkin siihen, että lääkkeet eivät olisi tepsineet ja tämä kierto menisi lääkkeannoksen testaamiseen.



Soitto klinikalle, josta vastattiin, että "vaihdetaan ultra siis inseminaatioksi". Toppuuttelin puhelimessa, että ehkä rakkulat eivät ole kasvaneet tarpeeksi. Kello 11.15 makasin tutkimuspöydällä ja lääkäri etsi munarakkulaa ja mittasi limakalvon paksuutta. Seuraavaksi hän ilmoitti, että tässä on sperma, laitetaan se nyt. Olin siis tullut inseminaatioon, vaikka viimeiseen asti kuvittelin olevani vain ultrassa. Harmitti siinä toimenpidettä tehdessä, etten ollut ottanut puhelinta tutkimuspedille mukaan. Olisi pitänyt saada heti ilmoittaa m2:lle!

Ensimmäinen yritys siis lähti nyt käyntiin. Munarakkula ja kohdun limakalvo eivät olleet ihan kookkaimmasta päästä, mutta ilmeisesti riittäviä. Jos nyt ei onnistuu, niin ensi kierrolla vaihdan piikitettävään hormoniin, se ei ainakaan ohenna limakalvoa. Mutta nyt on maltettava pari viikkoa odotella. Ihan mahtavaa, että meillä on nyt oikeasti mahdollisuus tulla raskaaksi!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ai niin mun piti ottaa tää!

thestir.cafemom.com
Koska m1 omien sanojensa mukaan haluaa "Edistää jotenkin tätä asiaa", on hän jo useamman viikon ajan popsinut kalanruoalle haisevia Prenatal Nutrients -pillereitä - "Multivitamin and mineral formula for pregnant and lactating women". Näillä raskauden kannalta tärkeitä vitamiineja sisältävillä pillereillä on kuulemma tapana aiheuttaa monille kovaa pahoinvointia ja sen takia niiden ottaminen on monilla käytännössä jäänyt vähiin, mutta m1 popsii pillereitä kuin vanha tekijä. Menin kerran vahingossa hieman kyseenalaistamaan näiden pillereiden tärkeyden ja sen, kuuluuko niitä popsia jo tässä vaiheessa, mutta sain vastaukseksi "Joo, joo - Joka paikassa sanotaan niin!", joten näin sen on sitten oltava.

Toinen jännittävä asia on se, että tanskalaiselta spermapankilta tilatut sukusolut ovat saapuneet Suomeen ja m1 aloitti torstaina syödä keltarauhashormonia. Tällä pyritään saamaan kuukautiskierto alkamaan ja kuukautisten alettua, toisena kiertopäivänä m1 aloittaa vielä yhden kuurin, jotta munarakkula saataisiin kypsymään. Tämän jälkeen, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, inseminaatiota voidaan yrittää ovulaation tapahduttua. Toisaalta, tällaisessa (pco) tapauksessa sopivaa lääkeannostusta munarakkulan kypsymiseksi voidaan joutua hakemaan useita kertoja, joten olemme valmistautuneet siihenkin, ettei inseminaatiota voida tehdä vielä ihan heti, mutta katsellaan..

Pitäisiköhän suunnata dosettikaupoille?