Eilen oli raskausajan toinen neuvolalääkärikäynti. Lääkärin ensimmäisiä kysymyksiä oli, miksi aika on varattu jo viikolle 34, kun normaalisti se on vasta viikolla 36. Tästä pääsimmekin suoraan asiaan ja kerroin terveydenhoitajan varanneen ajan meille hieman ennakkoon, sillä minulla on päivittäisiä harjoitussupistuksia ja kohdunkaula on lyhentynyt. Supistukset eivät ole läheskään aina tulleet mitenkään selkeästi rasituksen yhteydessä tai sen jälkeen, vaan myös esimerkiksi aamulla tai päivällä makoillessa. Kivuttomia ne kuitenkin ovat aina olleet ja vain kerran n. tunnin ajan säännöllisiä. Lääkäri kyseli paljon ja minulle jäi olo, että hän otti asian hoitoonsa. Aiemmin ohjeena on enemmänkin ollut "soita, jos tulee jotain", ja olen jäänyt miettimään, eikö nämä supistukset ja kohdunkaulan kypsyminen ole jo "jotain".
Kammetasseni itseäni ketterästi tutkimuspöydälle lääkäri kysyi, onko minulla käsitystä tai arvausta, miten päin lapsi kohdussa majailee. Aiemmin olen ollut melko varma, että tyyppi hengailee pää alaspäin ja selkä vasten vasenta kylkeäni. Viimeisen viikon tai parin ajan en enää olekaan ollut niin selvillä asennosta, sillä lapsen liikkeet tuntuvat aivan joka puolella: samanaikaisesti oikeassa ja vasemmassa kyljessä, välillä jotain jyskytystä kohti nivusia ja venyttelyä kylkiluiden väliin. Aiemmin on ollut helpompi erottaa potkut kyljenkääntelystä, mutta nyt koko vatsa muljahtelee liikkeiden myötä. Lääkäri kuitenkin totesi nopeasti sikiön lepäilevän samassa asennossa kuin aiemminkin. Enää ei vain ole tilaa pyöriä ja potkia kuten ennen, joten liikkeet tuntuvat erilaisilta. Pienen pää on jo varsin alhaalla, mikä on tietenkin alatiesynnytyksen kannalta hyvä, mutta saattaa kai vaikuttaa siihen, että kohdunkaula lyhenee entisestään.
Seuraavaksi sisätutkimuksessa lääkäri tarkisti tilanteen ja kaulaahan oli enää 1 cm jäljellä... Kohdunsuu oli vielä kiinni, mutta senttejä olisi saanut olla toista tai kolmattakin jäljellä. Eli jotain ne epäsäännölliset, kivuttomat supistukset ovat kuitenkin saaneet aikaiseksi. Lääkäri konsultoi heti synnytyssairaalan lääkäriä. Koska raskaus on kuitenkin jo näin pitkällä, ei enää ruveta estelemään, vaikka vauva alkaisi jo syntymään. Ohje siis oli ottaa rauhassa ja "soita sitten synnytyssairaalan, kun synnytys käynnistyy." Apua! Ei synnärille soiton pitänyt olla vielä seuraava askel! Nyt sovimme m2:n kanssa, että minä makaan lähinnä vuodelevossa seuraavat pari viikkoa, jotta pieni kasvaisi kohdussa vielä vaikkapa viikolle 37 saakka ja pysyisi siten ehkä pois keskoskaapista ainakin muutaman päivän.
Vaikka minua ei lähetettykään äitiyspoliklinikalle supistusten ja kohdunkaulan takia, sain lähetteen ja ajan perjantaiksi, sillä sf-mitta ei ole kasvanut viimeisen kuukauden aikana. Jo erikoislääkäri sanoi raskausviikolla 29 sikiön olevan pienikokoinen viikkoihin nähden, joten hyvä että asiaa tutkitaan. Olen tietenkin aika huolestunut, mutta onneksi lapsi liikkuu paljon, joten ainakaan akuuttia hätää hänellä ei luulisi olevan. Syy muuttumattomaan sf-mittaan voi olla myös se, että tyyppi on kuukauden aikana laskeutunut ja siksi kohdun korkeus ei ole kasvanut. Vatsa tuntuu kuitenkin koko ajan kasvaneen ja reilun viikon takaiseen valokuvaan verrattuna maha näyttää isommalta. Toivottavasti kyseessä on siis jonkinlainen mittausvirhe, eikä lapsella olisi mitään hätää. Onneksi aika äitiyspolille saatiin heti huomiselle, jotta ei tarvitse viikonlopun yli stressailla ja googletella kaikkia mahdollisia skenaarioita.
Nyt jääkaappi- ja vessavisiitti ja sitten takaisin Netflixin pariin ja makuuasentoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti